Muutto.

Eilen kävimme pekkaspäiviään viettävän Työnjohtajan kanssa viemässä muuttokuormani Kokkolaan. Ajattelin, että suurena, Oikean lähdön -päivänä saan näin keskittää kaiken voimani tajunnan menetyksen estämiseen eikä minun tarvitse yrittää samalla kantaa mitään tyynyä painavampaa uuteen kotiini.

Muuttokuormaan valikoitui opiskelijalle tyypilliseen tapaan pääosin kaikki se, mitä muiden varastoista löytyi. Koskenkorvan mummani kuolinpesästä Sorsakosken aterimet (veitsiä lukuunottamatta, sillä niitähän ei oikein voi varsinaisiksi veitsiksi kutsua hyvällä tahdollakaan), oranssi viltti ja kukkakuvioinen täkki päiväpeitoksi, isän ja äidin ensikodin verhot 70-luvun alusta, pikkusiskoni entisen poikaystävän pussilakanat, Amerikkaan muuttavan ystäväni astioita, mieheni edesmenneen kummisedän televisio, nuorisoseuran tyhjennyksestä ostetut vanhat metallirunkoiset tuolit ja tätini kaappi (josta puuttuu takalevy, mutta seinää vasten aseteltuna sitä ei tiedä kukaan. Paitsi nyt te. Shhhh.). Esteetikkona yritin tosissani muodostaa näistä jotain kokonaisuutta. Päätin, että sisustuksen punaisena lankana on värikkyys. Ei ole synkistely ainakaan sitten siitä kiinni.

Aamupäivällä starttasimme Serkkupojan Transportterin matkaan. Lähdön hetken lievästi kireää tunnelmaa ei helpottanut se, että tavoilleni uskollisena lähtö yleensä kohdallani vähän viivästyy sovitusta ja auton öljyvalo syttyi palamaan ensimmäisen kerran Tuiskulansuoralla, noin kolmen kilometrin ajon jälkeen. Auton omistaja antoi puhelimitse ohjeeksi avata ja sulkea konepeltiä niin valon pitäisi sammua. Työnjohtajassa tämä ohje ei herättänyt luottamusta, mutta se toimi. Jatkoimme matkaa. Työnjohtajalla on valtava määrä vahvuuksia, mutta niihin ei kuulu rauhallinen liikennekäytös. Hänen mielestään huonosti eli liian hiljaa, liian lujaa, nykivästi välillä kiihdytellen ja välillä himmaten tai traktoria maantiellä ajavien pitäisi pysyä kotona. Jälleen mietin, että meidän olisi kyllä parasta ajoittaa liikkumisemme aamu kahden ja neljän välille Laitoimme radion kovemalle.

Kokkolassa sää oli kylmä, mutta kaunis. Vuokranantajat tulivat esittelemään asuntoa, joka näytti todellisuudessa ihan samalta kuin  mielikuvissa. Paitsi se makuuhuone, jonne minun oli tarkoitus majoittua. Ymmärsin heti, että ostamani sänky on huoneeseen liian suuri. Siis jos aion laittaa sinne jotain muutakin tavaraa sängyn lisäksi. Vaihtoehtona oli majoittua olohuonepaikalle. Tein sen.

Asunto sijaitsee talon kahdeksannessa kerroksessa. Tavaroita kantaessamme tunsin syvää kiitollisuutta hissin keksijää kohtaan. Se veti sisäänsä kaiken, myös sängyn. Halleluuja! Työnjohtaja vastaili työpuhelimeen, että "olen tässä muuttamassa vaimoa pois kotoa" ja nautti selvästi aiheuttamastaan hämmennyksestä. Keittiön viemäri oli tukossa ja kattolampuissa sokeripalakytkennät, mutta muuten kaikki sujui kitkatta. Ikkunastani näkyy maailman suurin Halpa-Halli. Ooh! :D

Tutustuimme myös kahteen naapuriin. Pieni mummo kurkisti meitä 10cm ovenraosta ja teki terävän huomion muuttopuuhista ja hississä mukavanoloinen vanhempi herrasmies seisoi pieni viherkasvi kädessään. Hän oli viemässä sitä hoitoon lomansa ajaksi. Tunnen kuuluvani joukkoon.

Edellisen kerran Työnjohtajan kanssa yhdessä Kokkolassa yöpyessämme tulin raskaaksi. Päätimme tietoisesti olla ottamatta riskiä ja lähdimme ajelemaan kotiin. Kotipihaan kääntyessämme ihmettelin, että eihän tämä oikeastaan ole autollakaan ajeltuna matka eikä mikään. Jotenkin kesällä edellisen kerran taitettuna matka oli tuntunut paljon pidemmältä. Työnjohtaja katsoi minua ja muistutti, että silloin autossa oli ollut takapenkki ja kolme lasta. Ai niin. Lopetin ihmettelyn.

Viikon päästä olen jo tositoimissa. Huh huh!

Anu

ps. Opiskelijalippu aloittelee elämäänsä myös Instagramissa ja Facebookissa nimellä opiskelijalippu. Sieltä saa myös reaaliajassa tiedon uudesta blogipostauksesta. :)